Rakas päiväkirja

Seitsemän päivää allekirjoittaneen pään sisällä. Jokaiselta päivältä ajatuksia, otteita ja pohdintoja. Ei ehkä niinkään selviytymisopasta kolmoselämään, vaan aitoa ajatuksenjuoksua. 



30.11.2019


Pelkkää samalla neliöllä makaamista, potkimista ja huutamista. Puremista, hakkaamista, toisen päälle kipuamista. Itkemistä, raivoamista, kiusantekoa. Hampaiden kiristelyä, konemaisia liikkeitä ja siirtymästä siirtymään selviytymistä.

Kunpa voisi juosta tulikuumasta saunasta nato-ohjuksena avantoon. Pommilla ja alasti.



1.12.2019


Aamupuurolla katselen  kolmea pientä linnunpoikasta. Kolmea suloista linnunpoikasta. Siinä he napottavat suut auki lusikan nähdessään. Hiljaa, rivissä. Pieni kyynel juoksee silmäkulmastani ja onni kutittelee mahanpohjaa.

Kaikki, mitä teen, tuntuu soljuvan hyvin. Ulkona on vähän pakkasta ja lunta, sekin tuntuu maailman upeimmalta asialta.  Lattialla maatessani jokainen tytöistä käy antamassa minulle märän pusun ja kiskomassa hiuksiani. Herkistyn vähän. En ole varma, nousevatko kyyneleet silmiini infernaalisen hiustenrepimisen aiheuttaman kivun vuoksi vai ihanan eleen takia. Pyyhin hihallani kuolat ja kyyneleet pois kasvoiltani.



2.12.2019


Aamuviideltä revin joulukalenterin luukkua auki ja imeskelen sentti kertaa sentti kokoista  suklaapalaa hurmioituneena silmät kiinni pimeässä olohuoneessa.

Aamupalalla keho vaatii suolaa, rasvaa, sokeria. Puuro maistuu tylsältä, vesi on tylsää, kaikki on tylsää. Kaivelen kaikki kaapit ja piilot makean toivossa. Pyörittelen kädessäni xylitolipastillirasiaa. Maistuisi omenalta, mutta laksatiiviset vaivat eivät inspiroi.

Vessassa huomaan menkkojeni alkaneen. Se selittää lauantain kaamean olotilan, eilisen vollottamisen ja tämän päivän makeannälän. Samalla kuitenkin pelottaa, vyöryykö endometrioosikivut niskaan.

Kirpputorin sovituskopissa huomaan tutun menkkapöhötyksen vyöryneen - ei onneksi niskaan, vaan keskivartalolle. Mutta ei lamauttavia kipuja!

Seurueemme herättää kysyviä katseita ja hilpeyttä. Vastaan katseellani hymyillen ihmisille samalla, kun sohvalla imetän yhtä vauvoista. Vauvan on vaikea keskittyä, ja oikean rintarauhaseni näkee noin joka kolmas käytetyn tavaran liikkeen asiakas.



3.12.2019


Herään kello 6.30 sohvalta karmeaan rääkäisyyn. Yksi vauvoista on aamuyöllä pitänyt nukuttaa sitteriin, kun omassa sängyssä vaan huudettiin ja vanhempien välissä taasen kiipeiltiin, kikkailtiin ja revittiin kaikkea, mitä käteen sattui. Nyt samainen tytön tylleröinen päätti, että uni seis ja huomenta taloon.

Päivinä, joina mies menee iltavuoroon, on aikaa ajatella ja toimia. Niin kuin tänään. Voi jo aamulla pukea vaatteet, syödä aamupalan. Aamuisin on kiva tehdä asioita yhdessä; aamupuuro, tyttöjen aamupesut ja aamupäikkärit menevät jouheasti.

Illasta taas hiipii ajoittain epätoivo ja ikävä. Kaupungin perhepalveluiden kanssa on sovittu, että he käyvät meillä miehen ollessa iltavuorossa. Työntekijä kylvettää tytöt, ehkä laittaa tiskit ja pyykitkin, jos aikaa riittää.

Tänään käynti kuitenkin peruuntuu. Kylvyt jää kylpemättä, tiskit laittamatta ja pyykit ripustamatta. Tänä iltana äidin ja tyttärien saumaton yhteistyö yllätti ja kaikki talon naiset makaavat kello 19.53 omissa sängyissään.






Kommentit