Rytmit sitä, rytmit tätä

Herätetäänkö meillä vauvat samaan aikaan? Syötetäänkö meillä vauvat samaan aikaan? Jos yksi herää aamulla, ja kaksi nukkuu, nukutetaanko se kolmas jatkamaan uniaan?

Rytmeistä kuulee paljon puhuttavan vauva-arjen keskellä. Niitä pidetään äärimmäisen tärkeinä, varsinkin ulkopuolisen silmin monikkoperheistä puhuttaessa. Toisilla on armeijamainen kuri ja järjestys, toisilla taas leijaillaan päivien läpi.

Tytöt syntyivät keskosina ja elimme alkuun kolmen tunnin elämää. Heidät piti herättää kolmen tunnin välein syömään, sitten uni maittoi taas seuraavat kolme tuntia. Tätä jatkui jälkeenpäin ajatellen aika kauan. Kun mentiin lähemmäs laskettua aikaa, oli mahtavaa, kun tytöt jaksoivat pysyä hereillä jo pitempiäkin pätkiä.

No pidimmekö vauvat synkronoidussa rytmissä? Emme. Se ei tullut kummallekaan mieleen emmekä huomaamattamme edes pohtineet koko asiaa. Koimme, että meillä on kolme vauvaa, jotka ovat yksilöitä ja joilla on erilaiset tarpeet.  Toki tämä tekee haasteensa esimerkiksi yösyöttöihin, mutta meistä kumpikaan ei halua herättää nukkuvaa vauvaa - se ei tunnu reilulta eikä oikealta.

Yöt olemme alusta alkaen hoitaneet yhdessä. Joskus vauvat sattuvat heräilemään perätysten, kun imetän yhtä. Silloin pyrin imettämään he niin, ettei isä herää.

"Ettei isä herää", te ihmettelette siellä nyt. Niin, usein kuvio on se, että isä kärrää viereeni yöllä nälkäisen vauvan, jonka jälkeen hän kuljettaa hetken päästä vauvan takaisin sänkyynsä. Imetyksiä tulee yöllä monta, ja niin tulee isän tekemiä pullosyöttöjäkin. Joinakin öinä on mukava antaa toisen nukkua pidempi unipätkä rauhassa, ikään kuin yllätyksenä. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun meikämamma olisi nukkunut kuola poskella puoli yötä ja isi hoitanut hommat.

Mutta, niihin rytmeihin... Erotimme alusta alkaen yön ja päivän, toimimme siinä erittäin säntillisesti. Meillä oli vuokrattavat Vaavi-sängyt alkuun, ja kun vauvat alkoivat aamulla heräilemään, nousimme itsekin. Avasimme verhot olohuoneesta, laitoimme valot päälle ja rullasimme sängyt pois makuuhuoneen pimeydestä. Iltaa kohden valot himmenivät ja valo väheni.

Ei meillä edelleenkään eletä täysin kellonaikojen mukaan. Meidän arjessamme on erilaisia aikaikkunoita, joita noudatamme pysyäksemme jokseenkin täysjärkisinä vauvasirkuksessa. Tässä niistä esimerkkejä:


  • klo 5.30-7.00 vauvat heräilevät ja tästä seuraa aamupuuro tunnin sisään.
  • ensimmäiset päiväunet nukutaan noin yhden, kahden tai kolmen kuluttua heräämisestä. Voi olla, että niitä ei nukuta. 
  • lounas syödään klo 10-12 välillä riippuen siitä, onko aamulla nukuttu unet vaiko ei. 
  • pitkät päiväunet nukutaan lounaan ja välipalan välissä. Voi myös olla, että ei nukuta.  Harvemmin on asetelmaa, että kaikki nukkuisivat samaan aikaan.
  • välipala on parin tai kolmen tunnin päästä lounaasta. 


Se, mikä toisen perheessä toimii, ei toimi jokaisessa perheessä. Meillä luovitaan paljon asiassa kuin asiassa. Sukulaisvierailulla viime viikonloppuna uni yllätti yhden vauvoista ja hänelle tehtiin nukkumapaikka pajukoriin - ei sen niin väliä ole, vaikka pyykkikori hoitaisi sängyn virkaa.

Iltapuuron ja -pesujen jälkeen annamme tyttöjen pyöriä ja stepata hämärässä olohuoneessa aikansa. Kun silmä alkaa lupsua, vauvan saa yleensä kantaa tissin kautta sänkyyn. Jos hoidan nukutuksen yksin, asetan sitterit sievään riviin ja rummutan vauvat uneen.

Meidän vauva-arki on meidän näköistä. Se on iloista, rönsyilevää ja yllätyksellistä. Pääsääntöisesti kaikki on kivaa, ja jos ei ole, niin pannullinen kahvia auttaa. Joskus tosin kofeiinitankkauskaan ei auta. Silloin pidennetään pinnaa ja toimitaan järjestelmällisesti tilanteen rauhoittamiseksi.

Summa summaarum: jonkun mielestä meillä eletään pellossa, jonkun mielestä kaaoksessa ja jonkun mielestä on hienoa, että selviämme ylipäätään hengissä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti